Teimme taas rekiretken

Luvattiin jopa kymmenen asteen päivälämpötiloja.  Mahtavaa, voiko tämän sisällä kyhjöttämisen siis pikku hiljaa lopettaa ja siirtyä ulos. Lumi ainakin jo näillä säteillä sulaa silmissä. Niimpä päähän pälkähti kerrankin suorittaa kevätkalkitus siten kuin itse opetan, eli keväthangille. Eipä tuo ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. 

Isoon puutarha/maatalous liikkeeseen rynnättyäni, tuli seinä yllättäen vastaan. Noutopihan hyllyt jossa ennen oli ollut dolomiittikalkkia ammottivat tyhjyyttään. Kassalla oleva myyjäkään ei uskonut asiaa todeksi vaan lähti erikseen vielä minun kanssa katsomaan mokomaa ihmettä, joka oli totta.

Koneelta etsittiin, joo kyllä pitäis olla mutta ei oo. Dolomiitit olivat ja pysyivät kadoksissa.  No, juuri tänään avausta yrittävältä puutarhapihalta löytyi lähes vastaava tuote nätissä muovipussissa. 25kg runsas seitsemän eeroa, kun Juuan dolomiittikalkki olisi ollut 40kg alle tuon seitsemän. Olin kuitenkin juuri tänään päättänyt levittää kalkin, ei auttanut, hampaiden kiristely. Juualainen olisi ollut vielä paperipussissa jonka olisi voinut hätätilassa vaikka polttaa.

Seuraava vaihe olisikin miten saada tuo ostamani 100kg erä mökille. Jälleen tuli toteen mitään ei kannata heittää hukkaan. Metallinen lumikola jolla ei ole koskaan työnnelty lumia, olikin oiva ahkio jolla koko kuorma meni kerralla autolta, mökille lumen pinnalla luistaen

Voi sun selleri

Olen yrittänyt kasvattaa varsiselleriä (Apium graveolens var. dulce) aiemmin, varsin huonoin tuloksin. Yleensä ongelmat ovat alkaneet jo alkumetreillä. Eli siemenet eivät ole itäneet. 

Nyt olen päässyt askeleen eteenpäin, josta olen tyytyväinen. Olen siis saanut siemenet itämään vermikuliitin päälle kylvettyinä, CLICK GROWn ledivalojen alla. Tarvitsevat siis valoa itääkseen ja koska itäminen näköjään kesti lähes kaksi viikkoa, niin aiemmin pelkän kylvömullan päälle kylvettyinä ovat ilmeisesti kärsineet hapenpuutteesta, epätasaisesta kosteudesta tai joutuneet niiden pahuksen harsosääskien toukkien lounaaksi. Pitää kirjata muistiin ensi kertaa varten.

Missä viipyvät mun tomaatin taimet ?

Kohtuus kaikessa

Kun kylvää varsinkin ns. vanhentuneita siemeniä haluaa varmistaa, että taimia tulisi vähintään suunniteltua tarvetta vastaava määrä, ettei työ menisi täysin hukkaan. 

Isojen siementen kuten esimerkiksi pavut, aitoelämänlangat tai risiinien kohdalla on helppo kylvää pari ylimääräistä. Aivan pölymäisten siementen kohdalla tilanne on hieman toinen. Kuinka helposti taimia tuleekaan tuplaten, triplaten tai vielä enemmän yli oman, ystävien ja sukulaisten tarpeen. 

Aivan pienten siementen kohdalla, olen riittävän harvan kylvöksen saamiseksi sekoittanut siemenet hienoon hiekkaan (eläinkauppojen chinchillan hiekka on hyvää siihen tarkoitukseen. Raekoko on riittävän pientä ja kun hiekka vielä on vaaleaa, se erottuu hyvin käytettävän kasvualustan pinnalla). Silti..

Jos, mutta, valtaa mielen, mikä lieneekään itämisprosentti ? Ja tulee sittenkin kylvettyä turhan paljon. Siten kävi ainkin minulle värinokkosten (Coleus blumei) kohdalla. Siementen saanti on ollut toisinaan vähän niin ja näin. Toissavuonna löytyi englannista, viime vuonna eestistä. Viime vuotisia mix-sekoituksen siemeniä oli pussissa yllättävän paljon joten niitä jäi myös tälle vuodelle, mutta kun itävyydestä ei enää ollut takeita piti kylvää runsaammalla kädellä. Löytyi myös tälle vuodelle uusi sekoite ripsureunaisia 'Rokoko', joita kylvinkin hillitymmin.

Lunta, lunta, lunta vaan..

Kun naamakirjan historiaa selailee vuosia taaksepäin, ei voi kuin ihmetellä vuosien eroja. Välillä tähän aikaan on lunta, kuten nyt. Toisinaan maa on ollut paljas lähes koko talven tai ensimmäiset krookukset ovat aloittaneet jo kukinnan. En laittaisi pahakseni vaikka niin olisi ollut tänäkin vuonna.

Jo tammikuusta koronan takia lomautettuna, saisi päiviin enemmän sisältöä kun sää olisi hieman lämpimämpi ja mahdollistaisi keväiset pihatyöt.

Kaikesta huomimatta on elettävä kalenterin mukaa ja suoritettava "pakolliset" kylvöt ja toivottava kevään tulevan suht' ajallaan.

En ole erityisemmin ollut ihastunut keijunmekkoon (Rhodochiton atrosanguineus)

, enkä siksi ole niitä koskaan kasvattanut. Kuitenkin ajattelin nyt laajentaa kesäköynnösvalikoimaani ja lisätä myös sen esikasvatettavien joukkoon. Siemenet kylvin 15.2 vaikka monet aloittelivat jo tammikuussa. Nyt kun olen seurannut itämistä ja taimien kasvua en enää ollenkaan ihmettele aikaista kylvö ajankohtaa, Kaupan ostosiemenistä, joita oli pussissa hurjat 7 kpl ei itänyt yksikään. Toiselta kasviharrastajalta ostamillani siemenillä, joita oli pussissa runsaasti ja joiden hinta postikuluineenkin meni lähes yks, yhteen kaupan pussin kanssa oli itävyys yli 70%. Tuloksena nyt siis kahdeksan pikkuruista tainta. Alkujaan niitä iti 11, mutta harsosääsken pirulaiset ovat vieneet niistä jo osan.

Sinilyijykukka (Plumbago auriculata) ehti minulla olemaan useamman vuoden ja koristamaan patiolta sisälle tuovaa portaikkoa. 19/20 välisenä talvena se kellarissa säilytettynä otti ja kuoli. Etsin viime kesän taimia tuloksetta. Ainoat mitkä löysin olisivat ollet keski-euroopassa ja tänne pohjoiseen tuotettuina olisivat tulleet varsin hintaviksi. Nyt onnistuin hankkimaan siemeniä. Myyjä lupasi lähes 100% itävyystakuun, joka myös piti.

30/30 joten niitä riittää myös kesemmällä, ehkä myös muille. Yhden onnistuin katkaisemaan koulintavaiheessa, mutta suhtaudun varsin positiivisesti loppujen menestymiseen.

Kun muistelee taaksepäin, on ollut kausia kun kaikki kukat ovat olleet joko punaisia tai valkoisia, tai kasvihuone, amppelit ja vapaana oleva kasvimaa ovat olleet täynnä esim. erilaisia tomaatteja. Olisikohan tuleva kesä sitten sininen ?

Katselen tässä koulittuja piispankukan (Browallia speciosa) taimia, myös ne itivät yllättävän hyvin. Purkitettuna nyt 24 kpl, niihin kun vielä lisää tänään kylvetyn riippalobelian 'Saphir' sekä ekoja sirkkalehtiään mullan pinnalle työntävän tuhkaruohon (Jacobaea maritima, syn. Senecio cineraria), kotipihan värimaailma tälle kesälle onkin siinä.