No, onkos tullut kesä, jo talven keskelle

Joskus vuosia sitten yritin tähdätä siihen, että hyödyttävien sipuleiden kukinta osui juuri jouluksi. 

Sipulit piti viedä kellariin juuri oikeaan aikaan ja myös tuoda huoneenlämpöön juuri oikeaan aikaan. Silti kun kyse on elävistä kasveista, jokin kukki aiemmin kuin piti, joku myöhemmin, joku ei ollenkaan.

Sittemmin olen hyötänyt ainoastaan hyasinttejä laseissa, kasvatustavan helppouden takia. Enkä enää tähtää varsinaiseen joulukukkien sesonkiin vaan kevääseen kun kun ulkona on vielä talvi, mutta auringonsäteet antavat lupauksen lähestyvästä keväästä.

Siispä kun kävin kastelemassa kellarissa talvehtivia ruukkukasveja toin huoneenlämpöön pari sinttiä. Kohta on keittiö tuoksua tulvillaan.

Todiste valon lisääntymistä on kiinanruusun (Hibiscus rosa-sinensis) 'Pagoda Rouge' eka avautunut kukka.

"Räystäät jos tippuu yllä pään. Sä voit olla aivan varma, räystään alle jään"

Päivisin on jo lupaavan lämmintä, satunnainen yöllä satanut lumi sulaa nopeasti, saaden räystäät tippumaan.

Pari viikkoa sitten kylvetyt tomaatit on koulittu, omiin pikku ruukkuihin, tilan säästämiseksi. Onneksi kaikki siemenet eivät itäneet, joten tainten määrä on lähes kohtuullinen. Sillä muita lajeja on jo hyvällä taimella "keskoskaapissa" ja kaipaavat kohta koulimista.

 Ja, jotta ei menisi liian helpoksi,kylvin juuri muutaman lajin lisää. Vermikuliitti ja liima-ansat ovat lähes pakollisia jos aikoo saada kylvöksi8stä jotain tuloksellista aikaiseksi.

Dementiaa

 Kun syyhy iskee, siihen ei helposti löydy parannuskeinoa. Nyt se iski sormiin, jotka vaativat pääsyä multaan. Ulkona se ei vielä onnistu, mutta sisältä löytyy "kuutioita". 

Syksyllä yrittää pitää talvetusta kaipaavat ruukut mahdollisimman pitkään ulkona, jotta juurakot vahvistuisivat ja ne jotka säilyttävät lehtensä joutuisivat kärsimään talven pimeydestä mahdollisimman vähän aikaa. Sitten kun pakkaset todella tulevat, ruukkuja perinteisesti kannetaan yön pimeydessä pitkin poikin taloa, kylmyydeltä suojaan. 

Tänään tein löydön kun aloin kopistelemaan ruukkuja, jotka ulkoisesti näyttivät sisältävän vain pelkkää kuivaa multaa. Ekassa oli pelkäksi kuoreksi kuivunut begonia, joka jouti kompostiin. Mutta seuraavassa ruukussa oli jotain muuta. En heti tajunnut mitä, kunnes rikottuani koko multapaakun tunnistin - Alstroemeria ! Kaikkien juurakoidenhan piti olla kellarissa, mutta niin ei ilmeisesti ollutkaan. Ehdin jo kiroilla mielessäni huolimattomuuttani, kasvin juurakoita kun on aika harvakseltaan ollut saatavana, että kompostin täytettä tuli tästäkin ruukusta. Mutta, vaikka ruukku on ollut huoneenlämmössä koko talven, 40-luvulla rakennetun talon viileät lattiat ilmeisesti koituivat sen pelastukseksi.

Ei auta kuin istuttaa puhdistetut juurakot multaan ja antaa pari tippaa vettä. Kukkivat siten (toivottavasti) aiemmin, kuin kellarissa talvehtivat jotka näkevät päivänvalon vasta toukokuussa.

Uskoa kevään tuloon

Lunta, räntää, vettä vuorotellen. Sateen märiksi piiskaamista ikkunoista ei tahdo nähdä ulos. 

Siitä huolimatta tänään oli se päivä kun tomaattien siemenet pääsivät lautalle itämään.

 Pidemmälle ei kylvöajankohtaa enää viitsi venyttää alkuvaiheen pakollisen keinovalaistuksen, kustannusten pelossa. Muuten kesän satona saattaa olla vain kasa vihreitä tomaatteja joita sitten kypsytellään viikko tolkulla olohuoneen lattialla.

Osa siemenistä oli edellisvuosilta yli jääneitä ja pari pussia heräteostoksia. Yritin kylvää kohtuudella, ettei tila ikkunoilta jälleen lopu. Silti nyt jälkikäteen laskien jos itävyys on 100% niin lähes 50 tainta ei mahdu mihinkään.

"Ketunleivästä" on moneksi

Me kaikki viime vuosituhannen kasvatit olemme varmaan lapsuudessa maistaneet metsäkäenkaalia eli ketunleipää(Oxalis acetosella). Nyt myöhemmin sen on moni unohtanut vaikka sitä voisi mainiosti käyttää kohtuudella niin salaatteihin kuin keittoihin ja valkoisia kukkia vaikka salaatin koristeeksi. Siksi olen antanut sen kasvaa mökin perennapenkissä, jonne se on jonkin taimen mukana kulkeutunut. Välillä se lähes katoaa, ilmestyäkseen uudelleen jossain toisaalla.

Kolmiokäenkaalia (Oxalis triangularis) monine lajikkeineen kasvatetaan ruuukkukasvina, vaikka sitä voidaan kasvattaa menestyksekkäästi myös ulkona daalioiden tapaan. Alkuperältään Etelä-Amerikkalaisena se viihtyy yllättävän hyvin Suomen vaihtelevassa kesässä. Myös sen lehtiä voidaan käyttää koristamaan ja maustamaan kesäisiä salaatteja.

Nyt tarinointi lähti sivuraiteelle kun alkujaan piti jatkaa eilen aloittamaani hyötykasvikokeilujen (ehkä) sarjaa. 

Olen kerran aiemmin kokeillut Ocaa, mukulakäenkaalia (Oxalis tuberosa) aika surkein tuloksin. Vaikka se ei ole kotoisin ihan sieltä missä pippuri kasvaa, vaan Andeilta kuten peruna, se ei ole oikein saanut täällä jalansijaa, vaikka harrastelijat viljelevät sitä Keski-Euroopassa ja läntisessä saarivaltiossa. Siitä on olemassa mukuloiden kuoren väriltä  vaihtelevia lajikkeita, kuten potussa. Ajattelin vielä kerran kokeilla onko niiden välillä satoeroja.

Lyhyen päivän kasvina oca ei oikein innostu syötäviä mukuloitaan kasvattamaan ennen syyspäivän tasausta, joten sitä kannattaa viljellä puolivarjoisella paikalla ruukuissa, jotka voi viedä tarvittaessa suojaan syksyn kylmeneviltä säiltä. Vaikka sen versot kestävät pikku pakkasia, niiden paleltuminen häiritsee mukuloiden kehittymistä ja jo siitä syystä sato saattaa jäädä vähäiseksi. 

Eli nämäkin mukulat multaan, odottamaan lumien sulamista.

Myös tämän versoja ja keltaisia kukkia voi halutessaan käyttää salaateissa Jos ei malta odottaa mukuloiden valmistumista.

Käenkaalien lehdet sisältävät oksaalihappoa, joka on ok pieninä määrinä, mutta lehtiä ei pidä syödä suuria määriä päivittäin, koska oksaalihappo sitoo elimistön kalsiumia, mikä johtaa ravitsemukselliseen puutteeseen ja vaikka munuaiskiviin.. 

Tosin sama vaikutus on punajuurella, pinaatilla ja raparperilla, puhumattakaan omenan siementen syanidipitoisuuksista.

 

 

 

Perunan viljely on tylsää

Kirjoittamisessa on on ollut taukoa.Nyt kun, Saksan lentokenttien maahenkilöstön lakon takia, talvilomakseni suunniteltu matka peruuntui on aikaa jäänyt runsaasti kotiviljelyn varhaiseen aloittamiseen.Tavallisempien hyötykasvien viljely on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Ensikertaa, alkujaan tarkastettujen 'Blue Gongo' perunoiden mukana tullut perunarutto, aktivoituu sateisina syksyinä uudelleen ja uudelleen. Joten juhannus perunat kasvatetaan ämpäreissä ja tomaatit poimitaan monesti puoliraakoina kun ensioireet taudista havaitaan kasvihuoneen kosteudessa. Kasvimaalla sipulikärpänen saa sipulit muuttumaan limaiseksi mössöksi ja kemppien sekä kirppojen takia pitäisi viljelmät peittää suojaharsoilla, mikäli mielii saada kunnon satoa työn vastapainoksi.

Siksi kokeilen uusia laji vaihtoehtoja joita ei joka päivä kaupasta saa, rajallisella palstatilallani. 

*** 

 Tänä vuonna löysin kajottikurpitsan eli vihannespäärynän. Chayote (Sechium edule) on vihreä, päärynää muistuttava kurpitsa, jossa pitäisi olla erittäin mieto maku.Ainutta hedelmääni en raskinnut uhrata maistamiseen, joten mausta uskaltaa sanoa jotain vasta syksyllä jos viljely onnistuu. Lajikkeita Euroopassa on viljelyssä ainakin kaksi, sileäkuorinen ja "piikikäs". Sileäkuorista sanotaan pienempisatoiseksi ja enemmän lämpöä vaaitvaksi joten valitsin tuon piikikkään version ensikokeiluani varten.

Chayote on siitä kummallinen, että uusia taimia saa edellisen vuoden kokonaisista hedelmistä.Suhtauduin asiaan hieman skeptisesti, mutta kun hedelmä pöydällä alkoi työntää versoa, oli pakko uskoa. Siis kiireesti etsimään tietoa mitä sille pitäisi tehdä. Ohjeena oli, että upota puolittain multaan, kastele ja siirrä valoisaan ja lämpimään paikkaan. Nyt siili köllöttelee mullassa ja jännitän onko asunto viidakko ennen ulosviennin mahdollisuutta.