Kun syyhy iskee, siihen ei helposti löydy parannuskeinoa. Nyt se iski sormiin, jotka vaativat pääsyä multaan. Ulkona se ei vielä onnistu, mutta sisältä löytyy "kuutioita".
Syksyllä yrittää pitää talvetusta kaipaavat ruukut mahdollisimman pitkään ulkona, jotta juurakot vahvistuisivat ja ne jotka säilyttävät lehtensä joutuisivat kärsimään talven pimeydestä mahdollisimman vähän aikaa. Sitten kun pakkaset todella tulevat, ruukkuja perinteisesti kannetaan yön pimeydessä pitkin poikin taloa, kylmyydeltä suojaan.
Tänään tein löydön kun aloin kopistelemaan ruukkuja, jotka ulkoisesti näyttivät sisältävän vain pelkkää kuivaa multaa. Ekassa oli pelkäksi kuoreksi kuivunut begonia, joka jouti kompostiin. Mutta seuraavassa ruukussa oli jotain muuta. En heti tajunnut mitä, kunnes rikottuani koko multapaakun tunnistin - Alstroemeria ! Kaikkien juurakoidenhan piti olla kellarissa, mutta niin ei ilmeisesti ollutkaan. Ehdin jo kiroilla mielessäni huolimattomuuttani, kasvin juurakoita kun on aika harvakseltaan ollut saatavana, että kompostin täytettä tuli tästäkin ruukusta. Mutta, vaikka ruukku on ollut huoneenlämmössä koko talven, 40-luvulla rakennetun talon viileät lattiat ilmeisesti koituivat sen pelastukseksi.
Ei auta kuin istuttaa puhdistetut juurakot multaan ja antaa pari tippaa vettä. Kukkivat siten (toivottavasti) aiemmin, kuin kellarissa talvehtivat jotka näkevät päivänvalon vasta toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti