Kevät tuli sittenkin

Kevään tuloa on saanut tänä vuonna odottaa. Vaikka aika kultaa muistot, parina viime vuotena on tähän päivämäärään mennessä jo uskaltanut viedä kesäkukkia kasvihuoneeseen vahvistumaan. Nyt ei toivoakaan. Viikonlopuksi luvattiin taas kylmenevää, eipä taida Äidit pahemmin saada vuokkoja kahvipöytään.

Rohkeimmat kevätsipulit sentään uskaltautuvat avaamaan kukkiaan.

Nälkä kasvaa syödessä

 Muutama ylimääräinen vapaapäivä mahdollisti taas puutarhurointiin syventymisen. Ikkunoita on edelleen liian vähän.

 Koulimisen tuloksena leijonankitoja 60 kpl, värinokkosia (isokirjopeippi) noin 90 kpl,

samettikukkia kahta eri lajiketta, yhteensä n. 40 kpl. Lisäksi piispankukkia ja erilaisia köynnöksiä kutakin muutamia ruukullisia. Kylvettyä tuli myös kaikkea muuta kivaa. Toivottavasti kevät tulee suht’ normaalisti niin saan taimia päivisin kasvihuoneeseen vahvistumaan. Pelkkä loisteputkien valo ei vain tunnu riittävän hyvään kasvuun.

Takatalvi

Maa oli jo lähes lumesta vapaa vielä eilen. Ei ole enää. Maiseman pääväri on jälleen valkoinen.

Lähes kaikki tomaatit koulittu. Jälleen niitä tuli kylvettyä "liikaa" omiin tarpeisiin varmuuden vuoksi.

Lauttaidätys helpottaa ekaa koulintaa

Kesäkuuhun ja ulos vientiin kun on vielä rutkasti aikaa ja mitä tahansa voi tapahtua. Viime vuosina tainten pahimmat uhkaajat ovat olleet valon puute ja harsosääsket.Noita pienia pirulaisia lentelee taimilaatikoiden yllä heti, kun kasvualustaa vähänkin kastelee.

Riittävän syvään istuttamalla saa vahvan juuriston

Seitsemän lajiketta saa tällä kertaa riittää kesän kokeiluihin.

Ilmaisjakelulehtien hyötykäyttöä parhaimmillaan

Olen aiemmin kasvattanut pieniä määriä lehtiselleriä, ihan vain huvikseni, makua antamaan loppukesän salaatteihin. No, kokeilussa tänävuonna sitäkin punaruotisena ja ihan vain talven varalle jos viljely onnistuu mukulaselleriä 'Giant Prague' (Lajike, jolla suuret, erittäin hyvin säilyvät mukulat, valkoinen malto ja erittäin aromaattinen maku). Katsotaan onko näin pohjoisessa nimensä veroinen. Taimietäisyydeksi suositellaan 40 cm, joten ainakin teoriassa pitäisi olla jätti.

Tatarta kerrakseen

 Tomaatit saatu vihdoinkin kylvettyä. Nyt vain odottamaan itämistä ja toivomaan valoisia päiviä, etteivät suotta veny ennen ulos vientiä.

Samalla vaivalla myös kokeilumielessä tomaatin sukulaisia Wonderberryä (Solanum burbankii), Garden Huckleberryä (Solanum melanocerasum) ja Liuskakoisoa, Morelle de Balbis (Solanum sisymbriifolium). Jälkimmäistä olen aiemminkin kasvattanut en niinkään syötävien marjojen kuin valkoisten/vaaleansinisten isojen kukkien ja näyttävien piikkien takia.

Joskus vuosia, vuosia sitten uusin mökillä vanhan raparperikasvuston ja päädyin hankkimaan pelkästään jo nimenkin takia 'Red Champagne' lajiketta vanhan tilalle. Varret ovat varsinkin keväällä voimakkaan punaisia, mutta kovin ohuita. Siksi hankin vertailua varten ja satokautta pidentääkseni vanhaa kunnon 

'Victoriaa', joka on suosituin kaupallisesti kasvatettu lajike

'Goliathia'  Kaikista syötävistä raparpereista Goliath on ehdoton jättiläinen. Punertavat, vihreälihaiset varret ovat erittäin vahvoja ja niiden pituus on jopa 90 cm. Myöhäinen lajike

'Rasberry Rediä' Länsi-Yorkshiressä sijaitsevasta 'Rhubarb Triangle'sta peräisin oleva erinomainen varhaisviljelylajike, joka tuottaa korkealaatuisia syvänpunaisia ​​paksuja varsia

Kevättä rinnassa

Nyt jos koskaan, ajattelin heti aamusta. Kevätkylvöt on toden teolla saatava alkuun.

Vanhat chilin siemenet kylvin jo helmikuun alussa kivivillakuutioihin luottaen onneeni. Itävyys oli kokonaisuudessaan n. 75% luokkaa. Pari lajiketta jäi kokonaan itämättä ja joidenkin kohdalla, 2-4 vuotta vanhojen simenten itävyys oli edelleen 100% joten taimia on omiksi tarpeiksi.

Keijunkukan taimet menivät harsosääkien toukkien ravinnoksi, joten niistä en saanut omia taimia. Kelloköynnös pussin kahdeksasta siemenestä iti vain viisi, mutta määrä on ihan riittävä minun tarkoituksiini.

Pitkin kevättä hankkimistani mukuloista osan oli pakko päästä multaan tai niistä olisi muuten tullut rusinoita. Palstani kulmassa, kompostin suojana on ollut vuosia maa-artisokkia. Lajikeesta ei ole ollut hajuakaan ja satoa olen korjannut jos olen muistanut tai pahoina myyrävuosina mitä on talttahampailta jäänyt.

Euroopassa olla hyvinkin tarkkoja (Helianthus tuberosus) lajikkeista ja niiden eri ominaisuuksista, joten ajattelin kokeilla onko niissä näinkin pohjoisessa eroja satoisuudessa, mukuloiden käytettävyydessä tai ehtivätkö kukkia miten ennen pakkasia. Onnistuin hankkimaan lajikkeita

'Dwarf' Erittäin hyvä, matalakasvuinen. Kasvit ovat vain 60 cm korkeita, joten niitä voidaan kasvattaa myös pienessä puutarhassa tai ruukuissa. Punaisissa mukuloissa on valkoinen malto ja hyvä maku.

'Dwarf Sunray' matala, n. 1,8 m korkea. Kukkii hyvin aikaisin ja ylenpalttisesti, heinäkuun puolivälistä alkaen. Mukulat muodostuvat melko lähellä varsinaista versoa ja ovat siksi helppoja korjata. Ovat korjuukokoisia lokakuun ensimmäisellä puoliskolla.

'Gigant' Lajike, jolla on valkoinen kuori, tuottoisa sadoltaan ja suuret, melko ehjät mukulat. Raakana erittäin hieno, kastanjamainen maku. Kevyesti paahdettuna tulee kuitenkin vahva "maa-artisokan " maku esille jolloin hieno kastanjamainen maku katoaa. Huippu maa-artisokka raakana käytettäväksi.

Kuten minulla pahana tapana on kokeiluissani, nälkä kasvaa..

Löysin myös maa-artisokan läheisen sukulaisen paleleaf woodland sunflower (Helianthus strumosus), jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä. Siitäkin onnistuin hankkimaan kahta lajiketta

'Herman' Muodostaa paljon vaaleita mukuloita jotka ovat hieman kauempana kasvista. Mukulat ovat keskimääräistä hieman pienempiä. Raakana syötynä maistuu miedosti maa-artisokalle, pähkinäisellä ja jopa porkkanamaisella jälkimakulla, yksi parhaista. Rakenne on mukava ja rapea ja hieman kuitumainen. Paistettaessa jää rakenteeltaan hieman sitkeäksi.

'Aurora Rubin' Tekee suuria mukuloita, joilla on punainen kuori. Rakenne on hämmästyttävän rapea. Kypsennettynä maku edellistä parempi joten soveltuu paremmin erilaisiin keittoihin ja laatikkoruokiin.

Jännityksellä jään odottamaan, pitävätkö edellä olevat kuvauksen ollenkaan paikkaansa ja miten tulee satoa näillä leveysasteilla.

 

Teimme taas rekiretken

Luvattiin jopa kymmenen asteen päivälämpötiloja.  Mahtavaa, voiko tämän sisällä kyhjöttämisen siis pikku hiljaa lopettaa ja siirtyä ulos. Lumi ainakin jo näillä säteillä sulaa silmissä. Niimpä päähän pälkähti kerrankin suorittaa kevätkalkitus siten kuin itse opetan, eli keväthangille. Eipä tuo ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. 

Isoon puutarha/maatalous liikkeeseen rynnättyäni, tuli seinä yllättäen vastaan. Noutopihan hyllyt jossa ennen oli ollut dolomiittikalkkia ammottivat tyhjyyttään. Kassalla oleva myyjäkään ei uskonut asiaa todeksi vaan lähti erikseen vielä minun kanssa katsomaan mokomaa ihmettä, joka oli totta.

Koneelta etsittiin, joo kyllä pitäis olla mutta ei oo. Dolomiitit olivat ja pysyivät kadoksissa.  No, juuri tänään avausta yrittävältä puutarhapihalta löytyi lähes vastaava tuote nätissä muovipussissa. 25kg runsas seitsemän eeroa, kun Juuan dolomiittikalkki olisi ollut 40kg alle tuon seitsemän. Olin kuitenkin juuri tänään päättänyt levittää kalkin, ei auttanut, hampaiden kiristely. Juualainen olisi ollut vielä paperipussissa jonka olisi voinut hätätilassa vaikka polttaa.

Seuraava vaihe olisikin miten saada tuo ostamani 100kg erä mökille. Jälleen tuli toteen mitään ei kannata heittää hukkaan. Metallinen lumikola jolla ei ole koskaan työnnelty lumia, olikin oiva ahkio jolla koko kuorma meni kerralla autolta, mökille lumen pinnalla luistaen