posti tuskin tietä tuntee

Piti oikein hakeutua tuulensuojaan pohjoisen viimoilta. Sää on muuttunut nopeasti helteestä vuodenajan tyypilliseen säähän. Silti kun eilen oli jo shortsikeli, niin pakko oli olla tänäänkin. Suomen kesä kun on lyhyt ja yllätyksellinen, lämpöä oli tänään kuitenkin enemmän kuin viime juhannuksina.


Viimeiset punkkien vaivaamat mustaherukat saivat lähteä, sinikuusamien tieltä. Varmuudeksi saivat uuden vaihdetun kasvualustan ja vielä verkot ympärilleen. Kulinaristiset alueemme rusakot kun saattavat pitää pieniä taimia heille tarjottuna herkkuna. En muista ovatko rusakot aiemmin koskeneet ruso-ja lehtokuusamien nuoriin varsoihin. Vuohenkuusaman juuret ovat kyllä kelvanneet myyrille, liiankin hyvin.

Yöksi luvattin tietysti pakkasta. Kasvihuoneessa on ruukkuihin kylvetty perinteisesti auringonkukkia ja krasseja. Lisäksi monia vuosia säilytetyt, kellarista kannetut kesäkoisot (Solanum rantonnetii) muuttivat laikkauksen jälkeen sinne jo viikko takaperin,

kesäkoiso (Solanum rantonnetii)

puhumattakaan eilen hankituista maljaköynnöksistä. No, jos huoneen kastelu ja sinne viety kynttilä eivät riitä pitämään lämpöä plussan puolella, kesän kukkavalikoima saattaa vielä muuttua.

Herukat, päärynä ja osa karviaisista, sekä moni muu on täydessä kukassa.

Nukkakirsikka (Prunus tomentosa)

Köynnöshortensian (Hydrangea anomala subsp. petiolaris)nuput säästyivät viime keväänä kylmiltä öiltä ja kukinta oli harvinaisen komea. Nytkin versojen kärjet ovat täynnä nuppuja,

2015

samoin lumipallon (Viburnum opulus) 'Pohjanneito',

lumipallopensas (Viburnum opulus) 'Pohjanneito'

 minikiivien

 ja kanukoiden.

 Aamulla näkee säästyivätkö vai eivät. Turha nyt asiaa on murehtia.