Kevättä rinnassa

Nyt jos koskaan, ajattelin heti aamusta. Kevätkylvöt on toden teolla saatava alkuun.

Vanhat chilin siemenet kylvin jo helmikuun alussa kivivillakuutioihin luottaen onneeni. Itävyys oli kokonaisuudessaan n. 75% luokkaa. Pari lajiketta jäi kokonaan itämättä ja joidenkin kohdalla, 2-4 vuotta vanhojen simenten itävyys oli edelleen 100% joten taimia on omiksi tarpeiksi.

Keijunkukan taimet menivät harsosääkien toukkien ravinnoksi, joten niistä en saanut omia taimia. Kelloköynnös pussin kahdeksasta siemenestä iti vain viisi, mutta määrä on ihan riittävä minun tarkoituksiini.

Pitkin kevättä hankkimistani mukuloista osan oli pakko päästä multaan tai niistä olisi muuten tullut rusinoita. Palstani kulmassa, kompostin suojana on ollut vuosia maa-artisokkia. Lajikeesta ei ole ollut hajuakaan ja satoa olen korjannut jos olen muistanut tai pahoina myyrävuosina mitä on talttahampailta jäänyt.

Euroopassa olla hyvinkin tarkkoja (Helianthus tuberosus) lajikkeista ja niiden eri ominaisuuksista, joten ajattelin kokeilla onko niissä näinkin pohjoisessa eroja satoisuudessa, mukuloiden käytettävyydessä tai ehtivätkö kukkia miten ennen pakkasia. Onnistuin hankkimaan lajikkeita

'Dwarf' Erittäin hyvä, matalakasvuinen. Kasvit ovat vain 60 cm korkeita, joten niitä voidaan kasvattaa myös pienessä puutarhassa tai ruukuissa. Punaisissa mukuloissa on valkoinen malto ja hyvä maku.

'Dwarf Sunray' matala, n. 1,8 m korkea. Kukkii hyvin aikaisin ja ylenpalttisesti, heinäkuun puolivälistä alkaen. Mukulat muodostuvat melko lähellä varsinaista versoa ja ovat siksi helppoja korjata. Ovat korjuukokoisia lokakuun ensimmäisellä puoliskolla.

'Gigant' Lajike, jolla on valkoinen kuori, tuottoisa sadoltaan ja suuret, melko ehjät mukulat. Raakana erittäin hieno, kastanjamainen maku. Kevyesti paahdettuna tulee kuitenkin vahva "maa-artisokan " maku esille jolloin hieno kastanjamainen maku katoaa. Huippu maa-artisokka raakana käytettäväksi.

Kuten minulla pahana tapana on kokeiluissani, nälkä kasvaa..

Löysin myös maa-artisokan läheisen sukulaisen paleleaf woodland sunflower (Helianthus strumosus), jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä. Siitäkin onnistuin hankkimaan kahta lajiketta

'Herman' Muodostaa paljon vaaleita mukuloita jotka ovat hieman kauempana kasvista. Mukulat ovat keskimääräistä hieman pienempiä. Raakana syötynä maistuu miedosti maa-artisokalle, pähkinäisellä ja jopa porkkanamaisella jälkimakulla, yksi parhaista. Rakenne on mukava ja rapea ja hieman kuitumainen. Paistettaessa jää rakenteeltaan hieman sitkeäksi.

'Aurora Rubin' Tekee suuria mukuloita, joilla on punainen kuori. Rakenne on hämmästyttävän rapea. Kypsennettynä maku edellistä parempi joten soveltuu paremmin erilaisiin keittoihin ja laatikkoruokiin.

Jännityksellä jään odottamaan, pitävätkö edellä olevat kuvauksen ollenkaan paikkaansa ja miten tulee satoa näillä leveysasteilla.