Kirjoittamisessa on on ollut taukoa.Nyt kun, Saksan lentokenttien maahenkilöstön
lakon takia, talvilomakseni suunniteltu matka peruuntui on aikaa jäänyt
runsaasti kotiviljelyn varhaiseen aloittamiseen.Tavallisempien hyötykasvien
viljely on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Ensikertaa, alkujaan tarkastettujen
'Blue Gongo' perunoiden mukana tullut perunarutto, aktivoituu sateisina syksyinä
uudelleen ja uudelleen. Joten juhannus perunat kasvatetaan ämpäreissä ja
tomaatit poimitaan monesti puoliraakoina kun ensioireet taudista havaitaan kasvihuoneen
kosteudessa. Kasvimaalla sipulikärpänen saa sipulit muuttumaan limaiseksi mössöksi ja kemppien sekä kirppojen takia pitäisi viljelmät peittää suojaharsoilla, mikäli mielii saada kunnon satoa työn vastapainoksi.
Siksi kokeilen uusia laji vaihtoehtoja joita ei joka päivä kaupasta saa, rajallisella palstatilallani.
***
Tänä vuonna löysin kajottikurpitsan eli vihannespäärynän. Chayote
(Sechium edule) on vihreä, päärynää muistuttava kurpitsa, jossa pitäisi
olla erittäin mieto maku.Ainutta hedelmääni en raskinnut uhrata maistamiseen,
joten mausta uskaltaa sanoa jotain vasta syksyllä jos viljely onnistuu.
Lajikkeita Euroopassa on viljelyssä ainakin kaksi, sileäkuorinen ja "piikikäs".
Sileäkuorista sanotaan pienempisatoiseksi ja enemmän lämpöä vaaitvaksi joten
valitsin tuon piikikkään version ensikokeiluani varten.
Chayote on siitä kummallinen, että uusia taimia saa edellisen vuoden
kokonaisista hedelmistä.Suhtauduin asiaan hieman skeptisesti, mutta kun hedelmä
pöydällä alkoi työntää versoa, oli pakko uskoa. Siis kiireesti etsimään tietoa
mitä sille pitäisi tehdä. Ohjeena oli, että upota puolittain multaan, kastele ja
siirrä valoisaan ja lämpimään paikkaan. Nyt siili köllöttelee mullassa ja
jännitän onko asunto viidakko ennen ulosviennin mahdollisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti